Ihanat tytöt ovat itsenäisiä, omanarvontuntoisia sekä äärimmäisen rationaalisia - vain joitakin hyveitämme mainitakseni. Siitäkin huolimatta eräät meistä tahtovat todistella itselleen ja muille erinomaisuuttaan alkuvuoden suurimmalla itsepetoksella: tipattomalla tammikuulla. Pikkujoulujen, joulunpyhien ja uudenvuoden jälkeen sekä mielen että kehon nestepitoisuus on saavuttanut maksimaaliset mittasuhteet ja jotain on tehtävä. Tipattoman tammikuun odotetaan tuovan ratkaisun, pelastuksen ja paremman omantunnon. Väärin.
Tipattomuus on nyt kestänyt 14 vuorokautta. Kaksi viikkoa. Kaksi perjantaita, kaksi lauantaita, kaksi sunnuntaita. Muutos entiseen on käsinkosketeltava, mikään ei ole ennallaan. Elämä on vitun tylsää. Arki ei ole entisensä - ei iltakaljoja, ei pikkupöhnää punaviinillä, ei työpäivän jälkeisiä skumppaorgioita, ei hillitöntä viikonlopun odotusta. Tiedossa ei ole hyviä kekkereitä, jännittäviä käänteitä eikä kollektiivisia krapulapäiviä. Illat ja viikonloput kuluvat mukareippaiden asioiden parissa; lenkkeillen, jumpaten, häämessuilla kierrellen, uusia ruokaresptejä kokeillen, kaloreita laskeskellen ja sivistävää kirjallisuutta lueskellen. Villeimmillään mennään keikalle tai baariin, siemaillaan vichyä ja ihmetellään humalaista rellestystä raittiusvaloja vannoen. Hyi helvetti. Koska meistä tuli juuri niitä hyvinkäyttäytyviä aikuisia naisia, jotka nyrpistävät nenäänsä sikahumalalle, ja joita olemme aina halveksuneet? 1.1.2007 alkaen, tipattoman tammikuun myötä.
Ehkä tämä on eroahdistusta alkoholista ja entisestä elämästä. Ehkä tässä vaiheessa pitäisi antautua itsereflektioon ja miettiä, onko alkoholilla kenties liian suuri rooli elämässämme.
Jos sunnuntai ilman krapulaa ei tunnu elämisen arvoiselta, onko syytä huolestua? Kenties. Olemmeko valmiita ottamaan onkeemme ja jatkamaan tipattomuutta hamaan tulevaisuuteen saakka, jotta elämämme saisi todellisen sisällön ja asiat asettuisivat kohdalleen? Emme todellakaan. Parhaassa tapauksessa sinnittelemme vielä seuraavat kaksi viikkoa raittiina ja reippaina kestohymy kauniilla kasvoillamme, mutta sisimmässämme tiedämme, että helmikuu armahtaa meidät, antaa elämällemme jälleen sisällön, suunnan ja tarkoituksen. Alkoholilla on meille vielä liikaa annettavaa.
Olo on niin 2007 - freesi, raikas ja raitis - ja kyllästynyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti