Blogi, jossa on ideaa

Ihanat Tytöt eivät voi kuin kunnioittaa blogia osoitteessa: http://teologi.vuodatus.net/
Erittäin hienoa, että joku kirjaa ylös kaiken sen, mitä meillä tavantallaajilla liikkuu päässä, kun urheasti, haasteita pelkäämättä kierrämme baareja ympäri Helsinkiä ja muuta Suomea.
Pakko lainata kirjoittajaa arvostelusta, joka koskee Helsingin Torni-ravintolan Ateljee-baaria: "Miten nämä kaikki viisitoistatuhatta itsetärkeilijää ovat mahtuneet tulemaan tänne? "
Niin totta. Rispektiä.

...mutta mitä ensi vuonna samaan aikaan?

Joulun välipäivät. Aikaa summata edellistä vuotta. Aikaa ajatella liikaa. Väkisinkin mieleen hiipii se tosiasia, ettei tämä vuosi taaskaan muuttanut mitään. Palasin jälleen Lappiin, pohjoisen kylmyyteen, äidin puuropatojen ääreen. Yksin, elämä samoissa urissa kuin viime vuonnakin. Ihmisiä on toki minunkin bussipysäkilläni tämän vuoden aikana pysähtynyt. Ihan yllättäen nähneet minussa mielenkiintoisen maiseman, painaneet nappia melkein kohdalla ja hypänneet pois kyydistä tutustuakseen tuohon tuntemattomaan suohon tarkemmin...vain huomatakseen, että ovat kaulaa myöten paskaan uponneina ja olisi sittenkin kannattanut vain karauttaa ohi. Väkisinkin lapsuuden ja nuoruuden kavereiden kanssa iltaa istuessa tulee mieleen, että jauhaa samoista asioista kuin viime vuonna, nimet ovat toki vaihtuneet, mutta kuviot eivät. Käsikirjoitus säilyy ja näyttämölläkin ovat samat tavarat paikallaan. Päänäyttelijä vanhenee ja sivuroolissa olijat ovat joko rumia, siedettäviä tai hyvännäköisiä, kivoja, tylsiä tai kusipäitä. Se saa vain miettimään, että mitä ensi vuonna samaan aikaan? Olenko jälleen vuoden vanhempi, astetta angstisempi ja kyynisempi ja millin kauempana sitä, että sivuroolista joku tulisi jakamaan kanssani pääroolin? Näiden kysymysten kanssa toivotan teille hyvää Tapaninpäivää ja suloista vuoden 2007 odotusta (yöllä haluaisin myös kuiskata korvaanne, hyvät lukijat: "turha toivoa...ei se uusi vuosi pelastusta tuo, mutta nuku silti yösi rauhassa"...no, ehkä jätän teidät suloisten toiveunien tuutulauluun. Kyllä totuus läimäisee teitä kuitenkin jälleen ensi vuonna tähän aikaan)

Silkasta vanhurskaudesta

Hyvyys. Yksi ihmisen jaloimmista ominaisuuksista.
Kaikki me haluamme olla hyviä ja hyveellisiä, jaloja mieleltämme ja sielultamme. Tavoittelemme sitä (lähes) kaikissa tekemisissämme ja pyrimme todistelemaan sitä itsellemme ja ympäristöllemme tavalla tai toisella. Jopa keinoja kaihtamatta.

Kuvitellaan tilanne, jossa Ihanaa Tyttöä jututetaan baaritiskillä. Nuoriherra on hauska ja hyvätapainen, tarjoaa virvokkeita ja pyytääpä Ihanan Tytön jopa pöytään vaihtamaan kanssaan ajatuksia. Ihana Tyttö ei näe mitään syytä kieltäytyä pyynnöstä ja niin siirrytään yhdessä sivummalle. Siinä samassa Ihanan Tytön hymy hyytyy.

Oluttuoppia pitelevät kädet ovat pienet, pikkuruiset, noin olkavarren mittaiset. Ihana Tyttö silmäilee niitä hämmennyksen vallassa, mutta istuutuu alas ja käyttäytyy näennäisen ystävällisesti. Hyvyys kumpuaa ihanan tytön sisältä. Hän ajattelee olevansa jalo, ennakkoluuloton ja hyvä ihminen. Ajatus omasta rajattomasta hyvyydestä täyttää tajunnan ja sokaisee. Saa toimimaan ennalta odottamattomalla tavalla. Suuteloiden tuoksinassa minikädet hapuilevat sinne minne ne ylettävät. Hiuksiin, poskiin. Ihanan Tytön tajunta on edelleen oman vilpittömän hyvyyden täyttämä.

Moraalinen krapula iskee vasta seuraavana päivänä tajunnan alkaessa tehdä selkoa tapahtuneesta, ylitsevuotavasta ystävällisyydestä, joka kirjaimellisesti riistäytyi käsistä. Ensinnäkään hyvyys ei ollut puhdasta, vilpitöntä tai pyyteetöntä, vaan tarkemmin reflektoituna lähinnä alleviivaavaa ja itseä korostavaa. Mikä tietenkin on osoitus siitä, ettei kyseistä tekoa edes voi luokitella hyvyydeksi. Toiseksi, mikäli teko ei ollut hyvä, se tapahtui säälistä. Ja sääli on sairautta, eikä siitä ole apua tai hyötyä kenellekään. Kolmanneksi, entä jos joku näki.

Pyyteetön hyvyys on vaikea laji.

Totta=meihin ei voi olla rakastumatta

Aina yhtä hämmästyttävää on se, kuinka useat lipeävät totuuden tieltä.
Aina yhtä käsittämätöntä on se, etteivät kaikki rakastajat lipeä polvillensa meidän edessämme, liukastellen hunajassa, jota me mehiläiskuningattaret suitsutamme ympäriinsä.

On kerta kaikkiaan mahdotonta ymmärtää, miten monet suostuvat olemaan ymmärtämättä, että me olemme niin huikeita saaliita, että edessämme pitää vain kumartaa nöyrään ja syvästi, ja sujauttaa sitten päänsä kullattuun kaulapantaan. Ja sitten seurata perässämme sillain mukahaastavasti.

Sillain, että silmissä ei ole lammasmainen katse, vaan että pannoitettu ihminen on muka tekevinään omia ratkaisujaan. Mutta kuitenkin niin, että pohjimmiltaan tiedämme, että voimme aina vaikuttaa lopullisiin ratkaisuihin. Sillä muuten alkaa vituttamaan.

Ja tämä ei ole mitään valtataistelua! Sillä se, että oikeasti pohjimmiltaan noudatetaan omaa tahtoa ei ole Sitä tosirakkautta, mitä meidät on kennossamme kasvatettu odottamaan.
Joo,
mutta vääräuskoiset väistyköön ja taipukoon. Sillä toisaalta (tätä toistamme usein), jos on niin tyhmä ettei tajua, mitä voisi meissä saada, niin olkoon (sillä takuuvarmaahan on, kuten otsikossakin viittasin, että me olemme absoluuttisia hyviä niille kaikille, joita me suvaitsemme haluta).
Suvaitsevuutta,
t. Tyttö numero kolme
Harrastuksia: pojista ja rakkaudesta puhuminen ja ratsastus

Päästä vanhasta irti

Joskus on vain niin, että vanhasta pitää päästää irti. On uskallettava tehdä uusia asioita, ottaa toisenlaisia suuntia, avata sielunsa tuoreille näkökulmille, unohdettava vanha ja kulunut. Ihanat tytöt ovat nyt kyllästyneet. Täytyyhän piäkirkolla olla meille muutakin tarjottavaa kuin ne samat naamat, turkkilaiset, ankeat idolstähdet ja saman ohjelman vielä ankeammat juontajat, kulta-aikansa nähneet seksuaalivähemmistöt, kaupungin juntit ja muka-coolit, savuinen alakerta, liian pieni tanssilattia, liian pitkä jono (aina) ja bilelima joka puolella. Me etsimme nyt menomme muualta. Ihanat tytöt sanovat teille kaikille: Lostariboikotti = totta.

Jatkot=totta.

JUSTIIIIIIINHHHHHHHHH

Jos voisin panna (nyt kun en tiedä sen terveyden tilaa, aivan tarkalleen) panisin Justiniahhhhh!, niiiiiiiiin paljon. Mutta täytyy heti avautua, että seittemän kuukauden päästä Justinhhhhh tanssii, laulaa, ja vittu niiiiiin varmasti lirttailee meitsille, kun mää tallaan kaikki ne 9-vuotiaat ja pyngen itteni Globenin lavan eteen. NIIIIIIN panen sitä....Unissani........kynttilät ei muuten toimi. Liian ohuita. Mutta täytyy VIELÄ avautua, gyl gänis on mahetsua....ei voi mittis. Jotenki kuitenki näyttää pahasti siltä, että viinalla ja miehen saannilla on selvä yhteys: mitä enemmä promillejä, sitä lyhyempi mies....ja nythä ei puhuta pipun pituudesta. rakkaudellaAmatsooni

Ethän koskaan?

Puhdas, vilpittömästi sydämestä, avoimin mielin ja hyvistä lähtökohdista ponnistava avuliaisuus on aina kaunista. Silkka elämänkokemus on osoittanut, että mitä ei niin kannattaisi tehdä, jos haluaa saada rakkautta sen henkisessä tai fyysisessä muodossa (parhaassa rakkaudessahan nämä kaksi on samassa paketissa ja plaaplaaplaa, te niin tiedätte). Valitettavan moni näihin ovelasti viritettyihin ansoihin, eli täysin idioottimaisiin toimintatapoihin ja sanomisiin, lankeaa ja siksi Ihanat tytöt ryhtyvät keräämään "Älä koskaan" -listaa. Ihan vain Sinua ajatellen.
Olkoon tämä osoitus silkasti halustamme auttaa siinä surullisessa kilpajuoksussa, mitä rakkaus sen kaikissa muodoissaan on ja jossa niin moni rämpii ja me tytöt nauramme räkäisesti yhtenä joukkona vieressä. Ja tässä on sitten parisuhteettomat ja parisuhteelliset samassa, että ei kannata unohtaa näitä silloinkaan, kun ne kaksi asiaa todella on paketissa.
Aloittakaamme ensimmäisellä kymmenellä (and you can trust us...jatkamme tätä vielä):

Älä Koskaan...
...käytä ilmausta "miesten menkat"
...ehdota yhden illan jutullesi, että hän nuolisi persereikääsi ja lupaa, että voit tehdä vastapalveluksena saman
...sano tytölle, että hän tuo ah-niin-elävästi mieleen entisen tyttöystäväsi
...osoita tytölle tunteitasi painamalla hänelle paidan, jossa on ankealla fontilla kerrot, että tykkäät hänestä
...vastaa treffeistä kieltäytymiseen ihan näin ytimekkäästi: "haista ite vittu!"
...muutu lapaseksi tai loihdi silmiisi lammasmaista katsetta
...oksenna kännissä tytön vessaan ja pakene paikalta, kun tyttö nukkuu
...harrasta herkkää, fiilistelevää ja romanttista seksiä, kun toinen osapuoli haluaa rehellisesti vain panna
...panttaa
...käytä niin paljon hiusmuotoilutuotteita, että hiuksesi näyttävät siltä, kuin ne olisi sivelty spermalla

Se, jota ei saa, se enemmän kiinnostaa

Totta on hämmentyä siitä, että miehet ovat joko naista anovasti alhaaltapäin katselevia lapasia tai "hei pannaan vaan, mutta ei sitten mitään tunteita" -tyyppisiä itsenäisiä tosimiehiä. Johtuneeko se nyky-yhteiskunnan tyttövallasta vai mistä, mutta jostain syystä miehistä aivan liian usein tulee surullisia, lammasmaisen katseen omaavia, tekstiviestejä aivan liian tiuhaan lähettäviä ja tapaamisia jatkuvasti kinuavia tarhaikäisen tasoisesti naishahmoon ripustautujia. Ja sitten on se toinen ääripää: ne, jotka lähettävät keskellä yötä "tuu paneen", "anna reikää", "tuu yöksi", "oon sun seksiorja" tai muita yhtä suurella verbaalisella lahjakkuudella ja taitavalla tunteidenmainpuloinnilla leikitteleviä tekstiviestejä. Joihin jokainen nainen ilolla tarttuu.
Ja jos se hämmentyminen loppuisi edes siihen. Mutta pelottavaa tästä asiasta tekee se, että ne lammasmaisen kiltit, hyvät ihmiset, kivat miehet ovat niitä, joihin kyllästyy hetkessä. Alun innostus, lujaa hakkaava sydän ja jännitys mahanpohjassa laantuu heti, kun tuntuu siltä, että "tämä nyt vain menee liian helposti". Joo...niiden kanssa pääsisi naimisiin ja hankkisi lapsia ja saisi pyyteetöntä rakkautta, mutta...joku niissä mulkuissa kiehtoo.
Se, jota ei saa, se enemmän kiinnostaa. Siis juuri se mies, joka ei vastaa tekstiviestiin tai puheluun, joka vilkaisee välinpitämättömästi baarissa, vaikka juuri eilen pantiin. Kun se mies laittaa viestin aamuyöllä tai ottaa yhteyttä kahden kuukauden hiljaisuuden jälkeen...se mies saa naisen, vaikkei haluaisikaan. Koska nainen haluaa sen, mitä ei voi saada. Päiväunen. Kaukaisen haaveen, joka voisi joskus olla totta.

Niin paljon kuin haluaisinkin rakastaa lammasta ja ymmärtää lapasta, sydämeni sykkii kusipäälle ja ääliölle, jonka vain minä saan joskus rakastumaan. Vain minä. Ei kai kukaan muu?

Mikä on totta?

Totta on kaikki, mitä tapahtuu, on tapahtunut tai tulee tapahtumaan. Elämä itsessään on ihmeellistä, jopa epäuskottavaa, mutta tällä sivulla siitä kaikesta tulee konkretiaa. Aukaisemme oven maailmaan, joka on hersyvä, hykerryttävä, rietas, masentava, lakoninen, pelottava, julkea, yliampuva, nolo, hämmentävä, vittumainen, tolkuton, paheksuttava ja kadehdittava, mutta tosi. Kaikki, mikä on olevaa, mistä ei puhuta, mitä et ole uskaltanut kokea ja mistä et ehkä haluaisikaan tietää, löytyy TottaPisteNetistä.