Huomasimme perustaneemme huomaamatta lahkon. Intensiivisen ryhmittymän, jonka ryhmädynamiikka riittää oikean elämän sivuuttamiseen.
Lahkon päämaja on lostari
Jumala on humala
Pojat ovat uhrilahjoja
Kantavana aatteena läheisyyden kaipuu ja rakkauden jano
Hengenravintona ahdinkoinen, kehää kiertävä keskustelu
Ruokavalion keskiössä fisut ja krapulamättö
Kuka tästä kaikesta hyötyy? Miten me olemme joutuneet tähän? Näitä kysymyksiä pohdimme ja päädyimme seuraavaan lahkon toimintamalliin:
Lahkosta Hyötyjä = Lostari
Lahkon Koukuttaja = Se yksi Lostarin karismaattinen poke
Lahkon Toimintamalli = karismaattinen poke houkuttelee viattomia mukaan, lähettää pari poikaa perään syöteiksi, tarjoaa parit shotit ja pari tuntia läheisyyttä. Lopussa lupaus, että tämä voi kestää iäisyyden, aina ja ikuisesti. Aina yhtä hyvä onnisena ja voitokkaana. Joten sitä palaa takaisin. Ja kierre on valmis.
Missä on lähin auttava puhelin?
keskiviikko 17. tammikuuta 2007
sunnuntai 14. tammikuuta 2007
Tipaton tammikuu - WTF
Ihanat tytöt ovat itsenäisiä, omanarvontuntoisia sekä äärimmäisen rationaalisia - vain joitakin hyveitämme mainitakseni. Siitäkin huolimatta eräät meistä tahtovat todistella itselleen ja muille erinomaisuuttaan alkuvuoden suurimmalla itsepetoksella: tipattomalla tammikuulla. Pikkujoulujen, joulunpyhien ja uudenvuoden jälkeen sekä mielen että kehon nestepitoisuus on saavuttanut maksimaaliset mittasuhteet ja jotain on tehtävä. Tipattoman tammikuun odotetaan tuovan ratkaisun, pelastuksen ja paremman omantunnon. Väärin.
Tipattomuus on nyt kestänyt 14 vuorokautta. Kaksi viikkoa. Kaksi perjantaita, kaksi lauantaita, kaksi sunnuntaita. Muutos entiseen on käsinkosketeltava, mikään ei ole ennallaan. Elämä on vitun tylsää. Arki ei ole entisensä - ei iltakaljoja, ei pikkupöhnää punaviinillä, ei työpäivän jälkeisiä skumppaorgioita, ei hillitöntä viikonlopun odotusta. Tiedossa ei ole hyviä kekkereitä, jännittäviä käänteitä eikä kollektiivisia krapulapäiviä. Illat ja viikonloput kuluvat mukareippaiden asioiden parissa; lenkkeillen, jumpaten, häämessuilla kierrellen, uusia ruokaresptejä kokeillen, kaloreita laskeskellen ja sivistävää kirjallisuutta lueskellen. Villeimmillään mennään keikalle tai baariin, siemaillaan vichyä ja ihmetellään humalaista rellestystä raittiusvaloja vannoen. Hyi helvetti. Koska meistä tuli juuri niitä hyvinkäyttäytyviä aikuisia naisia, jotka nyrpistävät nenäänsä sikahumalalle, ja joita olemme aina halveksuneet? 1.1.2007 alkaen, tipattoman tammikuun myötä.
Ehkä tämä on eroahdistusta alkoholista ja entisestä elämästä. Ehkä tässä vaiheessa pitäisi antautua itsereflektioon ja miettiä, onko alkoholilla kenties liian suuri rooli elämässämme.
Jos sunnuntai ilman krapulaa ei tunnu elämisen arvoiselta, onko syytä huolestua? Kenties. Olemmeko valmiita ottamaan onkeemme ja jatkamaan tipattomuutta hamaan tulevaisuuteen saakka, jotta elämämme saisi todellisen sisällön ja asiat asettuisivat kohdalleen? Emme todellakaan. Parhaassa tapauksessa sinnittelemme vielä seuraavat kaksi viikkoa raittiina ja reippaina kestohymy kauniilla kasvoillamme, mutta sisimmässämme tiedämme, että helmikuu armahtaa meidät, antaa elämällemme jälleen sisällön, suunnan ja tarkoituksen. Alkoholilla on meille vielä liikaa annettavaa.
Olo on niin 2007 - freesi, raikas ja raitis - ja kyllästynyt.
Tipattomuus on nyt kestänyt 14 vuorokautta. Kaksi viikkoa. Kaksi perjantaita, kaksi lauantaita, kaksi sunnuntaita. Muutos entiseen on käsinkosketeltava, mikään ei ole ennallaan. Elämä on vitun tylsää. Arki ei ole entisensä - ei iltakaljoja, ei pikkupöhnää punaviinillä, ei työpäivän jälkeisiä skumppaorgioita, ei hillitöntä viikonlopun odotusta. Tiedossa ei ole hyviä kekkereitä, jännittäviä käänteitä eikä kollektiivisia krapulapäiviä. Illat ja viikonloput kuluvat mukareippaiden asioiden parissa; lenkkeillen, jumpaten, häämessuilla kierrellen, uusia ruokaresptejä kokeillen, kaloreita laskeskellen ja sivistävää kirjallisuutta lueskellen. Villeimmillään mennään keikalle tai baariin, siemaillaan vichyä ja ihmetellään humalaista rellestystä raittiusvaloja vannoen. Hyi helvetti. Koska meistä tuli juuri niitä hyvinkäyttäytyviä aikuisia naisia, jotka nyrpistävät nenäänsä sikahumalalle, ja joita olemme aina halveksuneet? 1.1.2007 alkaen, tipattoman tammikuun myötä.
Ehkä tämä on eroahdistusta alkoholista ja entisestä elämästä. Ehkä tässä vaiheessa pitäisi antautua itsereflektioon ja miettiä, onko alkoholilla kenties liian suuri rooli elämässämme.
Jos sunnuntai ilman krapulaa ei tunnu elämisen arvoiselta, onko syytä huolestua? Kenties. Olemmeko valmiita ottamaan onkeemme ja jatkamaan tipattomuutta hamaan tulevaisuuteen saakka, jotta elämämme saisi todellisen sisällön ja asiat asettuisivat kohdalleen? Emme todellakaan. Parhaassa tapauksessa sinnittelemme vielä seuraavat kaksi viikkoa raittiina ja reippaina kestohymy kauniilla kasvoillamme, mutta sisimmässämme tiedämme, että helmikuu armahtaa meidät, antaa elämällemme jälleen sisällön, suunnan ja tarkoituksen. Alkoholilla on meille vielä liikaa annettavaa.
Olo on niin 2007 - freesi, raikas ja raitis - ja kyllästynyt.
maanantai 8. tammikuuta 2007
Huonoa seksiä
Ihanien tyttöjen tammikuun gallub:
Huonoa seksiä -miksi sitä on?
Pohdimme vastauksia myös kysymyksiin:
Ja voiko perustaa parisuhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa seksi on huonoa?
Miten niin sillä koolla ei ole väliä? (Koska onko sillä väliä, miten sitä käyttää, jos toinen osapuoli ei edes tunne, että se on sisällä?)
Voiko olla niin, että kyse ei välttämättä ole ihmisten kyvyistä vaan enemminkin yksilöiden vuorovaikutussuhteesta? (Että joku Tosi Hyväkin voi olla Tosi Huono, jos ei vaan kemiat kohtaa?)
Mitä helvettiä tehdään, kun sille käy samoin kuin opintotuelle ja se ei vain nouse?
Miksi seksi loppuu parisuhteessa? (Tai miksi sitä on liian vähän?)
Maailmassa monta on ja niin edelleen...
Odotamme ja etsimme viisaampien vastauksia.
Huonoa seksiä -miksi sitä on?
Pohdimme vastauksia myös kysymyksiin:
Ja voiko perustaa parisuhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa seksi on huonoa?
Miten niin sillä koolla ei ole väliä? (Koska onko sillä väliä, miten sitä käyttää, jos toinen osapuoli ei edes tunne, että se on sisällä?)
Voiko olla niin, että kyse ei välttämättä ole ihmisten kyvyistä vaan enemminkin yksilöiden vuorovaikutussuhteesta? (Että joku Tosi Hyväkin voi olla Tosi Huono, jos ei vaan kemiat kohtaa?)
Mitä helvettiä tehdään, kun sille käy samoin kuin opintotuelle ja se ei vain nouse?
Miksi seksi loppuu parisuhteessa? (Tai miksi sitä on liian vähän?)
Maailmassa monta on ja niin edelleen...
Odotamme ja etsimme viisaampien vastauksia.
perjantai 5. tammikuuta 2007
Ihmissuhdemääritelmät
Miten ihmisuhde määritellään? Ihanat Tytöt ovat tehneet oman määritelmänsä, jotta parisuhteettomat ja parisuhteelliset ystävykset pysyvät mukana siinä, missä ollaan milloinkin menossa kenenkin ihmissuhteissa. Vuoden 2007 määritysten mukaan ihmissuhteet jakautuvat neljään kategoriaan:
1. Hoito
2. Säätö
3. Juttu
4. Saletisti poika-/tyttökaveri
Yksinkertainen on kaunista. Kokeileppa huviksesi: kaikki elämäsi miehet ja/tai naiset sopivat näihin löyhiin määritelmiin. Hoidot on niitä, joita näkee vain kerran tai muutamia kertoja jossain kapakan ja sängyn välimaastossa. Säätö on sitä, kun odotellaan maha kuralla puhelinsoittoja ja mietitään tekstiviestien merkityksiä ja muotoja. Säätö on myös se, kun itse muotoilee niitä viestejä, soittelee ja tekee jostain tyypistä pakkomielteen...siis, että on itse aktiivinen ja se toinen ei vaan tee mitään (vinkkinä tulevaisuuden varalle: koska sitä ei luultavasti kiinnosta). Jutussa on jo enemmän tunnetta. Jutussa voidaan jo tehdä yhteisiä sääntöjä (kuten aina erittäin noudatettu "ei tavata muita") ja hengailla enemmän. Jutussa jaetaan asioita, puhutaan tärkeistä jutuista ja mietitään jo, millainen se kyseinen tyyppi on ihan niinku oikeana seurustelukumppanina. Ja se viimeinen (jotkut toivovat sitä hartaasti ja näkyvästi, toiset vähän salaisemmin). Eli joku ihminen, joka todella on valmis tekemään sen päätöksen, että "me saletisti seurustellaan" ja uskoo ainakin suhteen alkuvaiheessa, että naimisiin asti ollaan menossa.
1. Hoito
2. Säätö
3. Juttu
4. Saletisti poika-/tyttökaveri
Yksinkertainen on kaunista. Kokeileppa huviksesi: kaikki elämäsi miehet ja/tai naiset sopivat näihin löyhiin määritelmiin. Hoidot on niitä, joita näkee vain kerran tai muutamia kertoja jossain kapakan ja sängyn välimaastossa. Säätö on sitä, kun odotellaan maha kuralla puhelinsoittoja ja mietitään tekstiviestien merkityksiä ja muotoja. Säätö on myös se, kun itse muotoilee niitä viestejä, soittelee ja tekee jostain tyypistä pakkomielteen...siis, että on itse aktiivinen ja se toinen ei vaan tee mitään (vinkkinä tulevaisuuden varalle: koska sitä ei luultavasti kiinnosta). Jutussa on jo enemmän tunnetta. Jutussa voidaan jo tehdä yhteisiä sääntöjä (kuten aina erittäin noudatettu "ei tavata muita") ja hengailla enemmän. Jutussa jaetaan asioita, puhutaan tärkeistä jutuista ja mietitään jo, millainen se kyseinen tyyppi on ihan niinku oikeana seurustelukumppanina. Ja se viimeinen (jotkut toivovat sitä hartaasti ja näkyvästi, toiset vähän salaisemmin). Eli joku ihminen, joka todella on valmis tekemään sen päätöksen, että "me saletisti seurustellaan" ja uskoo ainakin suhteen alkuvaiheessa, että naimisiin asti ollaan menossa.
keskiviikko 3. tammikuuta 2007
Uusi vuosi tuo pelastuksen
Kun vuosi 2006 alkoi, todettiin eräässä saunassa Pohjanmaalla, että "Uusi vuosi tuo pelastuksen". No, ei tuonut. Toi kyllä monia muita asioita, mutta se pelastus jäi saamatta. Vuonna 2007 lähdemme kuitenkin liikkeelle samoilla linjoilla: Uusi vuosi tuo pelastuksen. Jos sitä ei tuonut vuosi 2006, täytyy sen ratsastaa jo vuoden 2007 kyydissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)