Aina yhtä hämmästyttävää on se, kuinka useat lipeävät totuuden tieltä.
Aina yhtä käsittämätöntä on se, etteivät kaikki rakastajat lipeä polvillensa meidän edessämme, liukastellen hunajassa, jota me mehiläiskuningattaret suitsutamme ympäriinsä.
On kerta kaikkiaan mahdotonta ymmärtää, miten monet suostuvat olemaan ymmärtämättä, että me olemme niin huikeita saaliita, että edessämme pitää vain kumartaa nöyrään ja syvästi, ja sujauttaa sitten päänsä kullattuun kaulapantaan. Ja sitten seurata perässämme sillain mukahaastavasti.
Sillain, että silmissä ei ole lammasmainen katse, vaan että pannoitettu ihminen on muka tekevinään omia ratkaisujaan. Mutta kuitenkin niin, että pohjimmiltaan tiedämme, että voimme aina vaikuttaa lopullisiin ratkaisuihin. Sillä muuten alkaa vituttamaan.
Ja tämä ei ole mitään valtataistelua! Sillä se, että oikeasti pohjimmiltaan noudatetaan omaa tahtoa ei ole Sitä tosirakkautta, mitä meidät on kennossamme kasvatettu odottamaan.
Joo,
mutta vääräuskoiset väistyköön ja taipukoon. Sillä toisaalta (tätä toistamme usein), jos on niin tyhmä ettei tajua, mitä voisi meissä saada, niin olkoon (sillä takuuvarmaahan on, kuten otsikossakin viittasin, että me olemme absoluuttisia hyviä niille kaikille, joita me suvaitsemme haluta).
Suvaitsevuutta,
t. Tyttö numero kolme
Harrastuksia: pojista ja rakkaudesta puhuminen ja ratsastus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti