Kesä -Anna meille kaikkesi

Suomessa kaikki odottavat kesää. Koska kesällä tapahtuu kaikki. Kesällä näytetään paremmilta (koska toukokuussa on oltu kaksi viikkoa syömättä, että talvitakin alta paljastuisi muutakin kuin se kaamea totuus), harrastetaan vapaata seksiä (koska sitähän ei harrasteta talvella baari-illan jälkeen), juodaan puistossa pussiviiniä (ja jotkut juntit ehkä vähän kaljaa), hengaillaan festareilla (koska mudassa rymyäminen ja bändien kuunteleminen huonolla akustiikalla kuulostaa kovin koolilta), löydetään kesäkissa/-kolli (kukaan muu kuin joku mauton nuorten naisten lehti tai laatulehti Metropoli ei käytä kyseisiä ilmaisuja), käytetään itseruskettavaa ja näytetään luonnottomilta (koska aurinko on vaarallista) ja ihaillaan luonnon komeaa voimaa (onko kukaan koskaan huomannut, että laskee se aurinko talvellakin, eikä sitä mennä fiilistelemään järven rannalle?). Mutta silti. Kesä on täällä. Kesä on kauniimpi. Kesä on lämpimämpi. Kesä vapauttaa meidät. Aina siihen asti, kun syyskuun alussa huomaamme, että nahkamme kesii, pussiviini on turvottanut olemuksemme puolitoistakertaiseksi, olemme saaneet klamydian ja kaikki suosikkibändit sairastuvat juuri niillä festareilla, joilla itse oli. Kesä. Olet vihdoin täällä. Anna meille kaikkesi.