Voi epäpyhä yksinkertaisuus

Miehinen yksinkertaisuus pistettiin jälleen yhteen pakettiin ja esiteltiin laajalti eilen.

Kysymys: onko mahdollista, että miehet käsittelevät heidän ystävyyssuhdettaan koettelevan, traumaattisen kokemuksen (eli siis sen, että toinen miehistä panee toisen keskustelussa mukana olevan miehen, parhaan ystävänsä, entistä tyttöystävää?) viidessä minuutissa, yhden säälittävän, vesisateessa seisotun tupakkatauon aikana?

Käydäänkö keskustelu jotenkin näin:

- Ai niin. Piti sanoa yhdestä jutusta. Meikä panee sun exää.
- Aijaa?
- Vaikuttaako tämä meidän väleihin?
- Kai mua vähän vituttaa.
- Mun mielestä sen ei kuitenkaan pitäis vaikuttaa meidän kaveruuteen.
- No ei kai.
- Onks kaikki ok?
- Joo.
(Hiljaisuus)
- Se on aika kova paneen.
- Joo. Mä tiedän.
(Olalle taputtelua ja naureskelua)

Ja mitä sitten? Unohdetaan koko asia?
Vai odotetaan seuraavaa kertaa, kun ollaan kännissä ja löydään sitten toista tuopilla naamaan tai painitaan leikkisästi olohuoneessa niin, että vähintään toisella murtuu nenä?

Eihän se näin voi mennä? Eihän?

Ei naisten maailmassa.