Juhannus -jumala(a)uta

Juhannus. Tuo suomalaisen juhlallisuuden kulmakivi, veneestä kusemisen ykköshetki, kirkkaan viinan myynnin huippulukema, makkaran hajun katkuinen mökkiloma, maalislasten siittämishetki teltassa lavatanssirakennuksen takana, epätoivoisten miehenmetsästystaikojen ja muiden ennustusten markkinakikka (muistakaa juosta hemmetillisellä vimmalla kedolla ja kerätä ainakin se 12 eri kukkaa, jotka voi kännissä hukata sekä kurkistaa niin lammen pintaan kuin kaivoonkin puolen yön aikaan, jotta näette tulevan aviokumppaninne...mutta älkää perhana tippuko kumpaankaan).

Listaa jatkaaksemme: kännissä ajamisen maailmanennätys, ruorijuoppojen kesäinen vesille laskeminen, poliisin stressikynnyksen koettelemus, kiukaasta syntyneiden palovammojen kertaistuminen tuhanteen, hengenvaarallinen leikki bensalla suuren risukasan äärellä ja lopulta ihan liian paljon skumppaa, liian monta tupakkaa ja jomottava päänsärky.

Se on täällä.

Keskikesän syy siihen, että Suomi juhlii.

Ihanat Tytöt toivottaa kaikille täydellistä juhannusta. Me emme mene Raumanmerelle.

Justin.

Justin on jumala. Amerikan ihmemaasta.

Tukholman värivalot ja täysi sali todistivat sen. Ja se, joka ei sitä ymmärrä, sotii Ihanien Tyttöjen perusperiaattetta vastaan: hyvännäköiset, pikkasen liian harkitusti puetut, mutta hatuissa hyvältä näyttävät, sänkiset nuoret miehet...ne ovat arvostelun ulottumattomissa.

Justin=totta.

Kirjoittamisen hankaluudesta

Ei hemmetti. Jos emme olisi niin kovin IHANIA tyttöjä, voisi joku sanoa, että elämämme on saamatonta ja turhaa. Emme saa edes kirjoitettua blogia, vaikka suuri yleisömme sitä erityisesti vaatii. Joskus vaan iskee elämässä jumi ja tuska ja sitten on hankalaa kirjoittaa mistään. Ja joskus on kiire...uskokaa se, te työttömät ja haiset hipit. On vain pakko tehdä jotain, jotta elättäisi itsensä. Ei se sen kummempaa ole. Kannattanee yrittää niidenkin, joilla on kovin paljon hankaluuksia ymmärtää, että aina ei voi olla aikaa. Mutta tottahan se on, että maailman internettilan väärinkäyttö ja tuhlaus on rikos ihmisyydelle. Koska täytyyhän netistäkin loppua tila joskus? Ja miten sitten suu pannaan, kun huomaa itse syyllistyneensä siihen pahimpaan rikokseen...hetkittäiseen paskan jauhamiseen tuntemattomille ihmisille ja senkin on vielä tehnyt huonosti. Olemme nöyriä ja kunnostamme tapamme. Olemme pahoillamme. Tavallaan.

Ihanat Tytöt kriitikon kynsissä

Joku kirjoituksistamme happamaksi muuttunut (mies?...ainakin nimimerkki oli kekseliäästi mies69) kommentoi keskustelupalstalla, että joulukuussa alkanut blogi "TottaPisteNet" on "pelkkää naurettavien piilofeministien höpötystä, jossa yhdistetään muka-radikaali naisajattelu naistenlehtimäisiin pohdintoihin siitä, kuka on kuuma mies ja kuka ei".

Ehkä Ihanien Tyttöjen tekstit eivät vastaa nyky-yhteiskuntamme niin voimakkaan sivistynyttä keskustelua miesten ja naisten eroista ja rakkauteen ja suhteisiin liittyvistä ongelmista. Kirjoitammehan vain, kuten esittelytekstissä sanotaan, kokemuksen syvältä väräjävästä rintaäänestä ja asioista, jotka ovat ehdottoman totta ja joskus tapahtuneet ja joista olemme myös tavallamme, humoristisesti, erittäin kiitollisia. Emmehän voi muutakaan.

Naisellisen itsekeskeisesti koemme, että Ihanilla Tytöillä on oikeus kirjoittaa humoristisesti omia "feministisiä" näkemyksiään vaikkapa siitä, että hyvän ystävämme poikaystävä kourii persettämme baaritiskillä tai siitä, kuinka suuseksin aikana ei kannata pitää purkkaa suussa.

Aihepiireinä pidämme niitä yhtä hyvinä kuin runojen analysointia tai kudontaohjeitakin. Ja vapaasta aihevalinnasta kumpuavat nuo Panisin-listatkin.

Ironian taito on hankala, mies69, ainakin lukijalle. Laita koko nimesi ja kuvasi tulemaan, niin voimme lisätä sinut jommalle kummalle pitämistämme listoista. Ettei vitutus ja kademieli kasva liian suureksi.

Tupakkaa parvekkeella

Älkää nyt helvetti kieltäkö sitä parveketupakointiakin.

Kohta alkaa mellakat kaduilla, kun ihmiset on ajettu baareista ulos kadulle tupakoimaan, mutta parvekkeella on turvallista (jollei mene sinne sitten isolla porukalla ja tupakoitsijoista yhdellä on fetissinä töniä ihmisiä korkeista paikoista alas katuun tai jollei kysymys ole sitten ihan-liian-kännisestä laumasta, ihan-liian-yksinkertaisia ihmisitä) istuskella.

Pointti on lähinnä siinä, että kesässä parasta on, että voi istua yö neljältä parvekkeella jo ties kuinka mones tupakki huulessa ja katsoa, kuinka kaksi ihmistä pelaa keskellä autotietä jalkapalloa peltipurkilla. Kuka sellaista tekee talvella? Ei kukaan jaksa niin kauaa istua parvekkeella, eikä kukaan talvella hengaa ulkona vain pelkästään pelatakseen peltipurkilla jalkapalloa.

Sitten ne pelaajat alkoi pussailemaan ja Ihanien Tyttöjen edustajalla vituttaa. Kaikki kiva pitää pilata noilla pariskuntajutuilla. Oli ihan kivaa olla yksin parvekkeella, siihen saakka.

Kesä -Anna meille kaikkesi

Suomessa kaikki odottavat kesää. Koska kesällä tapahtuu kaikki. Kesällä näytetään paremmilta (koska toukokuussa on oltu kaksi viikkoa syömättä, että talvitakin alta paljastuisi muutakin kuin se kaamea totuus), harrastetaan vapaata seksiä (koska sitähän ei harrasteta talvella baari-illan jälkeen), juodaan puistossa pussiviiniä (ja jotkut juntit ehkä vähän kaljaa), hengaillaan festareilla (koska mudassa rymyäminen ja bändien kuunteleminen huonolla akustiikalla kuulostaa kovin koolilta), löydetään kesäkissa/-kolli (kukaan muu kuin joku mauton nuorten naisten lehti tai laatulehti Metropoli ei käytä kyseisiä ilmaisuja), käytetään itseruskettavaa ja näytetään luonnottomilta (koska aurinko on vaarallista) ja ihaillaan luonnon komeaa voimaa (onko kukaan koskaan huomannut, että laskee se aurinko talvellakin, eikä sitä mennä fiilistelemään järven rannalle?). Mutta silti. Kesä on täällä. Kesä on kauniimpi. Kesä on lämpimämpi. Kesä vapauttaa meidät. Aina siihen asti, kun syyskuun alussa huomaamme, että nahkamme kesii, pussiviini on turvottanut olemuksemme puolitoistakertaiseksi, olemme saaneet klamydian ja kaikki suosikkibändit sairastuvat juuri niillä festareilla, joilla itse oli. Kesä. Olet vihdoin täällä. Anna meille kaikkesi.