Miehinen yksinkertaisuus pistettiin jälleen yhteen pakettiin ja esiteltiin laajalti eilen.
Kysymys: onko mahdollista, että miehet käsittelevät heidän ystävyyssuhdettaan koettelevan, traumaattisen kokemuksen (eli siis sen, että toinen miehistä panee toisen keskustelussa mukana olevan miehen, parhaan ystävänsä, entistä tyttöystävää?) viidessä minuutissa, yhden säälittävän, vesisateessa seisotun tupakkatauon aikana?
Käydäänkö keskustelu jotenkin näin:
- Ai niin. Piti sanoa yhdestä jutusta. Meikä panee sun exää.
- Aijaa?
- Vaikuttaako tämä meidän väleihin?
- Kai mua vähän vituttaa.
- Mun mielestä sen ei kuitenkaan pitäis vaikuttaa meidän kaveruuteen.
- No ei kai.
- Onks kaikki ok?
- Joo.
(Hiljaisuus)
- Se on aika kova paneen.
- Joo. Mä tiedän.
(Olalle taputtelua ja naureskelua)
Ja mitä sitten? Unohdetaan koko asia?
Vai odotetaan seuraavaa kertaa, kun ollaan kännissä ja löydään sitten toista tuopilla naamaan tai painitaan leikkisästi olohuoneessa niin, että vähintään toisella murtuu nenä?
Eihän se näin voi mennä? Eihän?
Ei naisten maailmassa.
tiistai 31. heinäkuuta 2007
maanantai 30. heinäkuuta 2007
Samasta munakorista...
"Pieni maailma" on huokaisu, jonka moni päästää huuliltaan, kun huomaa, että jokainen uusi ihminen, johon törmää, on jonkun kaverin tuttu tai tutun tuttu tai ainakin äiti tuntee sen äidin...
Mutta mitä sitten, kun maailma todella on liian pieni? Ihanat Tytöt ovat jo pitkään kehitelleet "Saman munakorin" -teoriaa.
Yksinkertaisesti ajatus on tämä: verrataan säädön kohteena olevaa henkilöä kananmunaan. Verrataan säädön kaveripiiriä kananmunakennoon. Eli jos ryhdymme kokkaamaan ja ensimmäistä kananmunaa rikkoessamme toteamme, että tuo muna on mätä...heitämmekö menemään koko kennon vai kokeilemmeko muitakin kennon kananmunia, jotta tiedämme, ovatko muut yhtä mätiä.
Peruskysymys: Kuinka sallittavaa/suotavaa/moraalisesti oikein/moraalisesti väärin on se, että sekaantuu entisten säätöjensä/juttujensa/kumppaneidensa kavereihin?
Moni sanoisi automaattisesti, että kaverit tulee jättää rauhaan. MUTTA...jos kaveriporukka on täynnä hyviä tyyppejä ja on sattunut nostamaan siitä munakorista sen kenties ainoan mädän munan ja siinä samalla ne muutkin on tulleet kaveritasolla tutuiksi...eikö niihin muihin saisi koskea, ei edes hieman kokeilla? Miten se voi olla niin kamalan väärin? Paitsi tietysti, että useimmiten joku pahoittaa mielensä, mutta kumpi voittaa, kun vaakakuppiin laitetaan yhden ihmisen vittuuntuminen ja potentiaalinen kahden ihmisen onni?
Voinee olla, että Ihanat Tytöt ovat joskus myös käytännössä testanneet tätä "Saman munakorin" -teoriaansa. Turhaan ei näitä tyttöjä kutsuta pieneksi, mutta tehokkaaksi piraijalaumaksi, joka tekee helposti ja varoittamatta selvää yhdestä huonosti valmistautuneesta kaveriporukasta. Joskus nämä kokeilut ovat aiheuttaneet enemmän turbulenssia, joskus niistä on selvitty vain "vähän vittuilua ja enemmän kaljaa" -tyyppisillä illaistujaisilla. Suuremman ongelman aiheuttanevatkin ne tyypit, jotka tulevat sekaantumaan Ihanien Tyttöjen täydellisen harmoniseen munakoriin ja aiheuttamaan sitä kautta harmia tyttöjen väliseen ystävyyteen.
On nimittäin niitäkin tyyppejä, jotka tulevat Ihanien Tyttöjen keskuuteen yhden Ihanan Tytön siivellä, minkä jälkeen hyppivät kukasta kukkaan. Ja aina ei Ihana tyttökään pysty vastustamaan lipevän kielen ja kauniiden silmien kiusausta, edes lojaalisuuteen vedoten. Ja ketä sitten syytetään, kun vahinko on tapahtunut? Voidaanko vain syyttää tuota keskuuteen niljakkaasti luikerrellutta vai onko vika vain Ihanassa Tytössä, joka sääti toisen Ihanan Tytön säädön kanssa?
Näitä ongelmia ratkoessa maailma todella tuntuu pieneltä...sillä ainahan voisi lähteä uudelle kauppareissulle, mutta minkä sille mahtaa, että se vaivalla hankittu munakenno saattaa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta maistua oikein maukkaalle.
Maailmankaikkeuden suuret kysymykset pystyy tässä tapauksessa tiivistämään yhteen munakoriin: maistaa vai eikö? mätä vai käyttökelpoinen? koko kenno vai yksittäispakattu?
Mutta mitä sitten, kun maailma todella on liian pieni? Ihanat Tytöt ovat jo pitkään kehitelleet "Saman munakorin" -teoriaa.
Yksinkertaisesti ajatus on tämä: verrataan säädön kohteena olevaa henkilöä kananmunaan. Verrataan säädön kaveripiiriä kananmunakennoon. Eli jos ryhdymme kokkaamaan ja ensimmäistä kananmunaa rikkoessamme toteamme, että tuo muna on mätä...heitämmekö menemään koko kennon vai kokeilemmeko muitakin kennon kananmunia, jotta tiedämme, ovatko muut yhtä mätiä.
Peruskysymys: Kuinka sallittavaa/suotavaa/moraalisesti oikein/moraalisesti väärin on se, että sekaantuu entisten säätöjensä/juttujensa/kumppaneidensa kavereihin?
Moni sanoisi automaattisesti, että kaverit tulee jättää rauhaan. MUTTA...jos kaveriporukka on täynnä hyviä tyyppejä ja on sattunut nostamaan siitä munakorista sen kenties ainoan mädän munan ja siinä samalla ne muutkin on tulleet kaveritasolla tutuiksi...eikö niihin muihin saisi koskea, ei edes hieman kokeilla? Miten se voi olla niin kamalan väärin? Paitsi tietysti, että useimmiten joku pahoittaa mielensä, mutta kumpi voittaa, kun vaakakuppiin laitetaan yhden ihmisen vittuuntuminen ja potentiaalinen kahden ihmisen onni?
Voinee olla, että Ihanat Tytöt ovat joskus myös käytännössä testanneet tätä "Saman munakorin" -teoriaansa. Turhaan ei näitä tyttöjä kutsuta pieneksi, mutta tehokkaaksi piraijalaumaksi, joka tekee helposti ja varoittamatta selvää yhdestä huonosti valmistautuneesta kaveriporukasta. Joskus nämä kokeilut ovat aiheuttaneet enemmän turbulenssia, joskus niistä on selvitty vain "vähän vittuilua ja enemmän kaljaa" -tyyppisillä illaistujaisilla. Suuremman ongelman aiheuttanevatkin ne tyypit, jotka tulevat sekaantumaan Ihanien Tyttöjen täydellisen harmoniseen munakoriin ja aiheuttamaan sitä kautta harmia tyttöjen väliseen ystävyyteen.
On nimittäin niitäkin tyyppejä, jotka tulevat Ihanien Tyttöjen keskuuteen yhden Ihanan Tytön siivellä, minkä jälkeen hyppivät kukasta kukkaan. Ja aina ei Ihana tyttökään pysty vastustamaan lipevän kielen ja kauniiden silmien kiusausta, edes lojaalisuuteen vedoten. Ja ketä sitten syytetään, kun vahinko on tapahtunut? Voidaanko vain syyttää tuota keskuuteen niljakkaasti luikerrellutta vai onko vika vain Ihanassa Tytössä, joka sääti toisen Ihanan Tytön säädön kanssa?
Näitä ongelmia ratkoessa maailma todella tuntuu pieneltä...sillä ainahan voisi lähteä uudelle kauppareissulle, mutta minkä sille mahtaa, että se vaivalla hankittu munakenno saattaa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta maistua oikein maukkaalle.
Maailmankaikkeuden suuret kysymykset pystyy tässä tapauksessa tiivistämään yhteen munakoriin: maistaa vai eikö? mätä vai käyttökelpoinen? koko kenno vai yksittäispakattu?
sunnuntai 29. heinäkuuta 2007
Back to basics.
Miten käsitellään juttua, joka syystä tai toisesta loppuu, näivettyy, tulee tiensä päähän tai enemmän tai vähemmän väkivaltaisesti lopetetaan? Sen ei välttämättä tarvitse olla parisuhde, vaan se voi olla vaikka säätö tai säpinä, orastava seurustelu tai epäselvä tilanne. Oli mikä tahansa, mutta jos juttuun on hakannut aikaa, ajatusenergiaa ja palasen itseään, ladannut toiveita ja kasvattanut odotuksia, sen loppuminen vituttaa. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta yleensä kuitenkin kohtalaisesti. Korttipakka on järjestettävä, pelimerkit pinottava ja pähkinät ja rusinat keräiltävä taas omiin kippoihinsa.
Kuinka ihana tyttö siivoaa elämänsä feng shuin sekoittaneen ihmisen jäljet itsestään ja ympäristöstään ja palaa taas ihanaan itsenäiseen elämäänsä, jossa pää- ja sivuroleja näyttelee hän itse, luonnollisesti yhdessä muiden ihanien tyttöjen kanssa? Vastaus: järjestelmällisen päättäväisesti.
Turhautuneisuuden vapauttaminen.
Kiroilu auttaa aina. Voimakkaasti ääneen lausutun ja raivokkaasti painotetun vittusaatanaperkelevittusaatanaperkele vittuvittuvittuvittu jumalalalalauta -litanian jälkeen olo tuntuu piirun verran kevyemmältä. Tunteita ei pidä padota vaan ne pitää päästää ulos. Vaikka keskellä katua.
Henkisen yliotteen ottaminen.
Jokaisen itseään kunnioittavan Ihanan Tytön puhelimesta löytyy omalla soittoäänellään varustettu Palaillaan -soittoryhmä. Tällä listalla komeilevat kaikki epäselvät ja epävarmat tapaukset, unohdetut ja muka-unohdetut tyypit, jotka yleensä ovat so last season. Historiaan siirtyvän tyypin välitön liittäminen puhelimen palaillaan-listalle on ensiarvoisen tärkeää. Ensinnäkin: tällöin Ihanan Tytön ei tarvitse hätkähtää joka kerta kun puhelin soi normaalia tilutustaan, sillä Palaillaan -listalaisen mahdollisesti soittaessa puhelimesta kajahtaa oma erityinen soittoäänensä. Tämän soittoäänen kuulumista sekä pelätään että odotetaan, yleensä turhaan. Jostain kumman syystä Palaillaan -listalaiset harvemmin soittelevat. Toiseksi: henkilön siirtäminen Palaillaan -listalle on rituaalinomainen teko, joka antaa ihanalle tytölle henkisen yliotteen kulloinkin kyseessä olevasta tyypistä. "Sä oot niiiiin mun Palaillaan -listalla, vitun idiootti." Palaillaan -lista on eräänlainen mappi ö.
Siivoustoimenpiteet.
Ihmisen konkreettisella siivoamisella ulos omasta elämästä on - yllätys yllätys - puhdistava vaikutus. Ihana Tyttö vaihtaa lakanat, imuroi vieraat karvat lattioilta, tiskaa astiat, joita joku muu kuin hän itse on käyttänyt, lopettaa tiettyjen levyjen tai yksittäisten musiikkikappaleiden kuuntelemisen määräajaksi, työntää unohdettavasta ihmisestä muistuttavat esineet joksikin aikaa hyllyn perille ja polttaa tai tuhoaa omaisuuden, joka ei kuulu hänelle itselleen. On huomattava, että Ihana Tyttö ei siis missään tapauksessa omaehtoisesti palauta toisen ihmisen omaisuutta takaisin omistajalleen, vaan joko uudelleenrealisoi sen omaan käyttöönsä tai yksinkertaisesti hävittää sen. Jos tilanteesta pääsee jollain tavalla itse hyötymään, on hyöty ehdottomasti otettava irti. Ja sitäpaitsi kiusa se on pienikin kiusa. Toisen ihmisen jälkien hävittäminen omasta elämästään ja elinpiiristään on joka tapauksessa puhdistavaa. Hysteeriseksi ei kuitenkaan kannata ryhtyä, vaan tulee muistaa, että yksi kosketus ei riitä saastuttamaan kaikkea. Asuntoaan ei kannata vaihtaa jokaisen jutun kaatumisen jälkeen siitä syystä, että "nämä seinät muistuttavat liikaa siitä tyypistä".
Vitutuksen työstäminen.
Äärimmäisen tärkeä työvaihe tasapainon palauttamisen kannalta. Vitutusta on montaa lajia, ja Ihanan Tytön on tunnistettava, minkä vitutuksen alalajin kanssa hän kulloinkin kamppailee. Johtuuko vitutus henkilöstä ja hänen luisumisestaan saavuttamattomiin, henkilön aiheuttamasta omanarvontunnon kolhaisusta, tilanteen ryssiintymisestä, vai pahinta kaikesta, vituttaako siksi, että vituttaa. Usein kaikki nämä vitutuksen aiheet sulautuvat yhdeksi kirkkaanpunaiseksi hankalasti käsiteltäväksi vitutusmassaksi, mutta sävyerojen tunnistaminen on tärkeää muutettaessa vitutusta voimavaraksi. Sillä parhaimmillaan vitutus on uhmakas, toimintaan aktivoiva tila. Pahimmillaan se on syövyttävä, katkeroittava ja lamauttava tunne, josta ei meinaa päästä eroon sitten millään. Ihanan Tytön on siis antauduttava rohkeasti itsereflektioon ja selvitettävä, mikä tässä nyt sitten eniten vituttaa. Ja hyväksyttävä ajatus, että hetken vituttaa, kunnes helpottaa. Ja sehän siinä sitten vituttaakin. Että kuitenkin se menee ohi, mutta silti siihen on haaskattava energiaa. Vitutuksen kalmankylmissä kourissa voi myös saada ihmeitä aikaan. Rohkeasti veikattuna hienoimmat kostot on punottu syvässä vitutuksen tilassa.
Suolan huuhtominen haavoista.
Kariutunutkaan juttu ei lamaannuta Ihanaa Tyttöä pitkäksi aikaa. On tärkeää kohdistaa katse tulevaisuuteen ja muistaa, että maailma on miehiä täynnä. Uutta matoa koukkuun siis. Joskus tosin vanhakin mato saattaa toimia erinomaisena balsamina haavoille. Esimerkiksi Palaillaan -listalta voi tilanteen sen salliessa valita jonkun helposti lähestyttävän kohteen, jolle yllättävän yhteydenoton voi kohdistaa. Uuden - tai vanhan - kohteen osoittama huomio tuntuu pienten takaiskujen jälkeen yllättävän mukavalta. Ajatus siitä, että joku ymmärtää Ihanan Tytön ylenpalttisen ihanuuden, on voimauttava.
Vapauden tunteen oivaltaminen.
Tämä kohta toimii etenkin pitkien ihmissuhteiden päättymisen jälkeen, mutta sitä voi hyvin käyttää myös lyhyempien juttujen kariduttua. Haittavaikutuksia ei ole. On olennaista huomata, mistä kaikesta on jäänyt paitsi tai joutunut tinkimään silloin, kun omaan elämään on sotkeentunut joku muu henkilö kuin Ihana Tyttö itse. Näitähän löytyy. Lempihammastahna on ollut paitsiossa, sillä toinen ei ole pitänyt sen mausta. Eron jälkeen Ihana Tyttö käyttää ainoastaan tätä kyseistä hammastahnaa. Samoin hän valitsee pizzaansa juuri ne täytteet, joita ei toisen ihmisen makuvammojen vuoksi ole aiemmin voinut valita. Myös hän katsoo televisiosta juuri ne ohjelmat, joita toinen on eniten inhonnut, kuuntelee levyjä joista toinen ei pidä, käyttää vaatteita jotka toisen mielestä ovat olleet arveluttavia. Ja niin edelleen. Ihana Tyttö tekee juuri niitä asioita, joita ei ole voinut tähän saakka tehdä tai joita olet joutunut tinkimään. Ja nauttii vapauden tunteesta.
Ylläolevat toimenpiteet voi toteuttaa haluamassaan järjestyksessä ja haluamallaan voimakkuudella. Tarkennettakoon vielä, että ihan jokaisen jutun päättäminen ei vaadi kaikkia, ei välttämättä ainuttakaan toimenpidettä. Toisinaan jutun päättymisen voi kuitata olan kohautuksella, silmien pyöräytyksellä, lasin kilautuksella tai helpotuksen huokauksella. Toimenpiteiden tarvittavuus on suoraan verrannollinen alussa mainittuihin asioihin: hukattuun aikaan ja energiaan, itsensä likoon laittamiseen, tuhlattuihin odotuksiin ja kadotettuihin toiveisiin. Olennaista on tietenkin myös se, kuka jutun on lopettanut. Niin tai näin, Ihanat Tytöt eivät kuitenkaan koskaan sorru katkeruuteen, tai passivoidu surkuttelemaan vaan ryhtyvät aktiivisesti toimimaan palauttaakseen elämän takaisin urilleen. Back to basics.
Kuinka ihana tyttö siivoaa elämänsä feng shuin sekoittaneen ihmisen jäljet itsestään ja ympäristöstään ja palaa taas ihanaan itsenäiseen elämäänsä, jossa pää- ja sivuroleja näyttelee hän itse, luonnollisesti yhdessä muiden ihanien tyttöjen kanssa? Vastaus: järjestelmällisen päättäväisesti.
Turhautuneisuuden vapauttaminen.
Kiroilu auttaa aina. Voimakkaasti ääneen lausutun ja raivokkaasti painotetun vittusaatanaperkelevittusaatanaperkele vittuvittuvittuvittu jumalalalalauta -litanian jälkeen olo tuntuu piirun verran kevyemmältä. Tunteita ei pidä padota vaan ne pitää päästää ulos. Vaikka keskellä katua.
Henkisen yliotteen ottaminen.
Jokaisen itseään kunnioittavan Ihanan Tytön puhelimesta löytyy omalla soittoäänellään varustettu Palaillaan -soittoryhmä. Tällä listalla komeilevat kaikki epäselvät ja epävarmat tapaukset, unohdetut ja muka-unohdetut tyypit, jotka yleensä ovat so last season. Historiaan siirtyvän tyypin välitön liittäminen puhelimen palaillaan-listalle on ensiarvoisen tärkeää. Ensinnäkin: tällöin Ihanan Tytön ei tarvitse hätkähtää joka kerta kun puhelin soi normaalia tilutustaan, sillä Palaillaan -listalaisen mahdollisesti soittaessa puhelimesta kajahtaa oma erityinen soittoäänensä. Tämän soittoäänen kuulumista sekä pelätään että odotetaan, yleensä turhaan. Jostain kumman syystä Palaillaan -listalaiset harvemmin soittelevat. Toiseksi: henkilön siirtäminen Palaillaan -listalle on rituaalinomainen teko, joka antaa ihanalle tytölle henkisen yliotteen kulloinkin kyseessä olevasta tyypistä. "Sä oot niiiiin mun Palaillaan -listalla, vitun idiootti." Palaillaan -lista on eräänlainen mappi ö.
Siivoustoimenpiteet.
Ihmisen konkreettisella siivoamisella ulos omasta elämästä on - yllätys yllätys - puhdistava vaikutus. Ihana Tyttö vaihtaa lakanat, imuroi vieraat karvat lattioilta, tiskaa astiat, joita joku muu kuin hän itse on käyttänyt, lopettaa tiettyjen levyjen tai yksittäisten musiikkikappaleiden kuuntelemisen määräajaksi, työntää unohdettavasta ihmisestä muistuttavat esineet joksikin aikaa hyllyn perille ja polttaa tai tuhoaa omaisuuden, joka ei kuulu hänelle itselleen. On huomattava, että Ihana Tyttö ei siis missään tapauksessa omaehtoisesti palauta toisen ihmisen omaisuutta takaisin omistajalleen, vaan joko uudelleenrealisoi sen omaan käyttöönsä tai yksinkertaisesti hävittää sen. Jos tilanteesta pääsee jollain tavalla itse hyötymään, on hyöty ehdottomasti otettava irti. Ja sitäpaitsi kiusa se on pienikin kiusa. Toisen ihmisen jälkien hävittäminen omasta elämästään ja elinpiiristään on joka tapauksessa puhdistavaa. Hysteeriseksi ei kuitenkaan kannata ryhtyä, vaan tulee muistaa, että yksi kosketus ei riitä saastuttamaan kaikkea. Asuntoaan ei kannata vaihtaa jokaisen jutun kaatumisen jälkeen siitä syystä, että "nämä seinät muistuttavat liikaa siitä tyypistä".
Vitutuksen työstäminen.
Äärimmäisen tärkeä työvaihe tasapainon palauttamisen kannalta. Vitutusta on montaa lajia, ja Ihanan Tytön on tunnistettava, minkä vitutuksen alalajin kanssa hän kulloinkin kamppailee. Johtuuko vitutus henkilöstä ja hänen luisumisestaan saavuttamattomiin, henkilön aiheuttamasta omanarvontunnon kolhaisusta, tilanteen ryssiintymisestä, vai pahinta kaikesta, vituttaako siksi, että vituttaa. Usein kaikki nämä vitutuksen aiheet sulautuvat yhdeksi kirkkaanpunaiseksi hankalasti käsiteltäväksi vitutusmassaksi, mutta sävyerojen tunnistaminen on tärkeää muutettaessa vitutusta voimavaraksi. Sillä parhaimmillaan vitutus on uhmakas, toimintaan aktivoiva tila. Pahimmillaan se on syövyttävä, katkeroittava ja lamauttava tunne, josta ei meinaa päästä eroon sitten millään. Ihanan Tytön on siis antauduttava rohkeasti itsereflektioon ja selvitettävä, mikä tässä nyt sitten eniten vituttaa. Ja hyväksyttävä ajatus, että hetken vituttaa, kunnes helpottaa. Ja sehän siinä sitten vituttaakin. Että kuitenkin se menee ohi, mutta silti siihen on haaskattava energiaa. Vitutuksen kalmankylmissä kourissa voi myös saada ihmeitä aikaan. Rohkeasti veikattuna hienoimmat kostot on punottu syvässä vitutuksen tilassa.
Suolan huuhtominen haavoista.
Kariutunutkaan juttu ei lamaannuta Ihanaa Tyttöä pitkäksi aikaa. On tärkeää kohdistaa katse tulevaisuuteen ja muistaa, että maailma on miehiä täynnä. Uutta matoa koukkuun siis. Joskus tosin vanhakin mato saattaa toimia erinomaisena balsamina haavoille. Esimerkiksi Palaillaan -listalta voi tilanteen sen salliessa valita jonkun helposti lähestyttävän kohteen, jolle yllättävän yhteydenoton voi kohdistaa. Uuden - tai vanhan - kohteen osoittama huomio tuntuu pienten takaiskujen jälkeen yllättävän mukavalta. Ajatus siitä, että joku ymmärtää Ihanan Tytön ylenpalttisen ihanuuden, on voimauttava.
Vapauden tunteen oivaltaminen.
Tämä kohta toimii etenkin pitkien ihmissuhteiden päättymisen jälkeen, mutta sitä voi hyvin käyttää myös lyhyempien juttujen kariduttua. Haittavaikutuksia ei ole. On olennaista huomata, mistä kaikesta on jäänyt paitsi tai joutunut tinkimään silloin, kun omaan elämään on sotkeentunut joku muu henkilö kuin Ihana Tyttö itse. Näitähän löytyy. Lempihammastahna on ollut paitsiossa, sillä toinen ei ole pitänyt sen mausta. Eron jälkeen Ihana Tyttö käyttää ainoastaan tätä kyseistä hammastahnaa. Samoin hän valitsee pizzaansa juuri ne täytteet, joita ei toisen ihmisen makuvammojen vuoksi ole aiemmin voinut valita. Myös hän katsoo televisiosta juuri ne ohjelmat, joita toinen on eniten inhonnut, kuuntelee levyjä joista toinen ei pidä, käyttää vaatteita jotka toisen mielestä ovat olleet arveluttavia. Ja niin edelleen. Ihana Tyttö tekee juuri niitä asioita, joita ei ole voinut tähän saakka tehdä tai joita olet joutunut tinkimään. Ja nauttii vapauden tunteesta.
Ylläolevat toimenpiteet voi toteuttaa haluamassaan järjestyksessä ja haluamallaan voimakkuudella. Tarkennettakoon vielä, että ihan jokaisen jutun päättäminen ei vaadi kaikkia, ei välttämättä ainuttakaan toimenpidettä. Toisinaan jutun päättymisen voi kuitata olan kohautuksella, silmien pyöräytyksellä, lasin kilautuksella tai helpotuksen huokauksella. Toimenpiteiden tarvittavuus on suoraan verrannollinen alussa mainittuihin asioihin: hukattuun aikaan ja energiaan, itsensä likoon laittamiseen, tuhlattuihin odotuksiin ja kadotettuihin toiveisiin. Olennaista on tietenkin myös se, kuka jutun on lopettanut. Niin tai näin, Ihanat Tytöt eivät kuitenkaan koskaan sorru katkeruuteen, tai passivoidu surkuttelemaan vaan ryhtyvät aktiivisesti toimimaan palauttaakseen elämän takaisin urilleen. Back to basics.
tiistai 24. heinäkuuta 2007
Epätoivoinen parisuhteen metsästys
Ihanat Tytöt eivät pyri parisuhteisiin. Ihanat Tytöt eivät joudu parisuhteisiin. Ihanat Tytöt eivät tarvitse parisuhteita. Mikäli he elävät sellaisessa, ei parisuhde kannattele koko elämää. Toivottavasti.
Kesällä ihmiset menevät vähän sekaisin. Liian monta kertaa on baari-illan sameissa ja tahmeissa keskusteluissa kuultu lause: "minä haluan parisuhteen, minä etsin poika-/tyttöystävää. Minä en halua enää olla yksin".
Mitä ihmettä? Pitääkö pariasuhdetta etsiä? Onko se jonkinlainen ihannetila, johon tulee pyrkiä ja joka halutaan epätoivoisesti saavuttaa? Onko yksinoleminen (tai niinkuin nyky-yhteiskunnassamme mielellään puhutaan "sinkkuus") välivaihe, josta pitää päästä pois mahdollisimman pian ja joka myös unohdetaan nopeasti sen jälkeen, kun siitä on päästy.
"Todellinen ihmisyys ja oma itse löytyy vasta, kun löytää jonkun sitä kanssasi jakamaan". "Rakkaudettomuus on suurinta paskaa tässä elossa". "Yhden illan juttujen vuoksi ajauduin vain kauemmas ja kauemmas siitä haaveestani saada oma kulta ja perhe."
Näitä kommentteja kuulee nuorten ihmisten suusta, kun fisut, pantterit, tervasnapsit ja jekut lämmittää elimistöä ja GT hoippuu käsissä. Siis mitä helvettiä? Eihän itseään voi löytää jonkun muun kautta. Ja kuka järjen omaava ihminen käyttää termiä "oma kulta"? Ei se oma itse löydy, vaikka se "oma kulta" olisikin kuolettavan hurmaava. Sitäpaitsi. Yleensä ne kuolettavan hurmaavat ovat loppujen lopuksi ihan kuolettavan kusipäisiä.
Yksi Ihanien Tyttöjen ystävistä tilitti muutamia päiviä sitten, että on nyt tajunnut, että se, mitä hän maailmassa kaikkein eniten kaipaa ja toivoo, on parisuhde ja rakkaus. Ja niitä ei kuulemma löydä yhden illan juttujen kautta. Ei saa mennä ketään panemaan ensimmäisellä tapaamiskerralla, koska silloin ei tiedä ihmisten tarkoitusperiä. No aijaa. Ei tietenkään tiedä. Mutta yhtä epätoivoista kuin on toivoa löytävänsä tosi rakkautensa yhden illan känniääliöstä, on toivoa, että hyvä parisuhde löytyy siten, että sen asettaa tavoitteeksi. Eivät parisuhde ja rakkaus ole mitään tavoitteita. Tavoite on saada haluamansa työpaikka tai päästä opiskelemaan oikikseen. Mutta miten voi tavoitella parisuhdetta?
Eihän tuollaisen tavoitteen eteen voi tehdä mitään. Paitsi tutustua ihmisiin. Ja onko siinä järkeä, että tutustuu ihmisiin vain siksi, että saisi sorvittua jostakusta puolitutusta aikaiseksi parisuhteen?
Kesällä ihmiset menevät vähän sekaisin. Liian monta kertaa on baari-illan sameissa ja tahmeissa keskusteluissa kuultu lause: "minä haluan parisuhteen, minä etsin poika-/tyttöystävää. Minä en halua enää olla yksin".
Mitä ihmettä? Pitääkö pariasuhdetta etsiä? Onko se jonkinlainen ihannetila, johon tulee pyrkiä ja joka halutaan epätoivoisesti saavuttaa? Onko yksinoleminen (tai niinkuin nyky-yhteiskunnassamme mielellään puhutaan "sinkkuus") välivaihe, josta pitää päästä pois mahdollisimman pian ja joka myös unohdetaan nopeasti sen jälkeen, kun siitä on päästy.
"Todellinen ihmisyys ja oma itse löytyy vasta, kun löytää jonkun sitä kanssasi jakamaan". "Rakkaudettomuus on suurinta paskaa tässä elossa". "Yhden illan juttujen vuoksi ajauduin vain kauemmas ja kauemmas siitä haaveestani saada oma kulta ja perhe."
Näitä kommentteja kuulee nuorten ihmisten suusta, kun fisut, pantterit, tervasnapsit ja jekut lämmittää elimistöä ja GT hoippuu käsissä. Siis mitä helvettiä? Eihän itseään voi löytää jonkun muun kautta. Ja kuka järjen omaava ihminen käyttää termiä "oma kulta"? Ei se oma itse löydy, vaikka se "oma kulta" olisikin kuolettavan hurmaava. Sitäpaitsi. Yleensä ne kuolettavan hurmaavat ovat loppujen lopuksi ihan kuolettavan kusipäisiä.
Yksi Ihanien Tyttöjen ystävistä tilitti muutamia päiviä sitten, että on nyt tajunnut, että se, mitä hän maailmassa kaikkein eniten kaipaa ja toivoo, on parisuhde ja rakkaus. Ja niitä ei kuulemma löydä yhden illan juttujen kautta. Ei saa mennä ketään panemaan ensimmäisellä tapaamiskerralla, koska silloin ei tiedä ihmisten tarkoitusperiä. No aijaa. Ei tietenkään tiedä. Mutta yhtä epätoivoista kuin on toivoa löytävänsä tosi rakkautensa yhden illan känniääliöstä, on toivoa, että hyvä parisuhde löytyy siten, että sen asettaa tavoitteeksi. Eivät parisuhde ja rakkaus ole mitään tavoitteita. Tavoite on saada haluamansa työpaikka tai päästä opiskelemaan oikikseen. Mutta miten voi tavoitella parisuhdetta?
Eihän tuollaisen tavoitteen eteen voi tehdä mitään. Paitsi tutustua ihmisiin. Ja onko siinä järkeä, että tutustuu ihmisiin vain siksi, että saisi sorvittua jostakusta puolitutusta aikaiseksi parisuhteen?
tiistai 3. heinäkuuta 2007
"Kaikki naiset kaipaavat tylytystä"
Ihanat Tytöt soimaavat lampaita ja lapasia. Sehän jo huomattu. Siis lampaita ja lapasia miesten muodossa. Ihan omina itsenään nuo käytännölliset lämmittimet ja teuraseläimet toimivat ihan hyvin, mutta nyt puhutaan siis puhtaasti miehistä, joista löytyvät nämä rukkasen ja villantuotannolliset ominaisuudet. Joku raja se pitää olla eläimiin sekaantumisessakin. Mutta. Vaikka tämä soimiminen on ollut runsasta, pitkää ja ah, hetkittäin kovin kiihkeää, täytyy nyt nostaa tapetille uusi ongelma. Miehinen ilkeys.
Ihanat Tytöt ovat valitettavasti joutuneet pistämään merkille, että osa miehisestä kansanosasta on kuullut hätähuutomme. Mutta he valitettavasti vastaavat siihen väärin (tämäkö on sitä kuuluisaa naisten ja miesten erilaisuutta ja kykenemättömyyttä toimivaan ja hedelmälliseen kommunikaatioon?) Kun lampaat ja lapaset on koluttu läpi, seuraa välttämättä tilanne, jossa olkapäähän koputtaa se "oman elämänsä herra". Siis mies, jolla on homma hanskassa ja naiset hallussa.
Ja se mies on päättänyt, että naisen saadakseen on tylytettävä. Huolella.
Ihanat Tytöt ovat kuitenkin karvaasti kokeneet, että tämäkään taktiikka ei toimi. Ja ehkä osa näistä henkisen ilkeyden mestareistakin on siihen törmännyt. Jos ymmärtävät, että se tennarin (tai kivuliaamman korkkarin) jättämä jälki perseessä johtuu enemmän heistä itsestään, kuin jäljen jättäneestä naisesta.
Haluamme antaa neuvon: vaikka nainen ei kenties halua lapasta ja lammasta lämmittämään itseään iloluontoisen baari-illan jälkeen, ei nainen myöskään kaipaa vieressä vittuilevaa ja henkilökohtaisia huumoripläjäyksiä heittelevää tylyttäjää, jonka läsnäolo vituttaa vielä enemmän aamukrapulassa.
Keskitie. Siitä on puhuttu jo iät ja ajat. Ei kaikkia vanhoja hyviä neuvoja viedä kirpputorille haisemaan. Joskus kannattaa sen henkisen mutkittelun sijaan vain yksinkertaisesti olla mielenkiintoinen. Vai onko mielenkiintoinen yhtä kuin vittumainen?
Ainakin sen miesporukan mielestä, joka istui Ihanien Naisten kanssa yhteistä baari-iltaa ja ilmoitti huomautti muutaman fisushotin ja liian monen kaljan jälkeen, että "kaikki naiset kaipaa tylyttäviä miehiä. Naisille vaan pitää olla vittumainen".
Ei näin. Ei näin. Kertoi Ihanien Tyttöjen vaivautunut hymy ja katon suuntaan ohjattu katse.
Ihanat Tytöt ovat valitettavasti joutuneet pistämään merkille, että osa miehisestä kansanosasta on kuullut hätähuutomme. Mutta he valitettavasti vastaavat siihen väärin (tämäkö on sitä kuuluisaa naisten ja miesten erilaisuutta ja kykenemättömyyttä toimivaan ja hedelmälliseen kommunikaatioon?) Kun lampaat ja lapaset on koluttu läpi, seuraa välttämättä tilanne, jossa olkapäähän koputtaa se "oman elämänsä herra". Siis mies, jolla on homma hanskassa ja naiset hallussa.
Ja se mies on päättänyt, että naisen saadakseen on tylytettävä. Huolella.
Ihanat Tytöt ovat kuitenkin karvaasti kokeneet, että tämäkään taktiikka ei toimi. Ja ehkä osa näistä henkisen ilkeyden mestareistakin on siihen törmännyt. Jos ymmärtävät, että se tennarin (tai kivuliaamman korkkarin) jättämä jälki perseessä johtuu enemmän heistä itsestään, kuin jäljen jättäneestä naisesta.
Haluamme antaa neuvon: vaikka nainen ei kenties halua lapasta ja lammasta lämmittämään itseään iloluontoisen baari-illan jälkeen, ei nainen myöskään kaipaa vieressä vittuilevaa ja henkilökohtaisia huumoripläjäyksiä heittelevää tylyttäjää, jonka läsnäolo vituttaa vielä enemmän aamukrapulassa.
Keskitie. Siitä on puhuttu jo iät ja ajat. Ei kaikkia vanhoja hyviä neuvoja viedä kirpputorille haisemaan. Joskus kannattaa sen henkisen mutkittelun sijaan vain yksinkertaisesti olla mielenkiintoinen. Vai onko mielenkiintoinen yhtä kuin vittumainen?
Ainakin sen miesporukan mielestä, joka istui Ihanien Naisten kanssa yhteistä baari-iltaa ja ilmoitti huomautti muutaman fisushotin ja liian monen kaljan jälkeen, että "kaikki naiset kaipaa tylyttäviä miehiä. Naisille vaan pitää olla vittumainen".
Ei näin. Ei näin. Kertoi Ihanien Tyttöjen vaivautunut hymy ja katon suuntaan ohjattu katse.
sunnuntai 1. heinäkuuta 2007
PANISIN TOP 23
Jatketaan listaa. Se on aika hankalaa, koska aina on joku, joka ei sittenkään haluaisi panna jotain. Koska kannattaa muistaa, että niissä parhaimmissakin miehissä on aina jotain vialla.
Mutta olemme kasvattaneet listaa 22 henkilöön ja samalla herätelleet kysymystä, miksi suomalaiset eivät ole kovin kuumia? Johtuuko se vain huonommista studiovaloista ja pienemmän budjetin kameravarustuksesta? Vai siitä, että ne suomalaiset on nähnyt livenä ja karmea totuus on paljastunut...?
Uudet keltaisella:
1. Justin Timberlake (nousi ykköseksi Tukholman keikan ja kevään parhaimman tanssibiisin vuoksi)
2.Tommy Lindgren
3. Johnny Depp
4. Colin Farrell
5. Bruce Willis (okei, se kaljuuntuu, mutta se, että miehellä on munaa tehdä Die Hard 4 ja vaikuttaa silti siltä, että sen urassa on jotain järkeä...miehistä, todella miehistä)
6. Ola Salo
7. Johnny Knoxville (hullu, mutta hyvännäköisellä tavalla)
8. Jake Gyllenhaal (joo. oli se homo siinä leffassa, mutta se ei ole koskaan vähentänyt viehätysvoimaa)
9. Jason Lewis
10. Gael Garcia Bernal
11. Edward Furlong (yksi elokuva kertoo enemmän kuin koko Lostarillinen miehiä: American History X)
12. Brad Pitt
13. George Clooney (yhtä mielikuvituksetonta kuin tykätä Brad Pittistä, mutta silti jotenkin miellyttävä ajatus)
14. Jone Nikula
15. Adam Brody
16. Olavi Uusivirta
17. Robert Downet Jr. (vittu, se on sekaisin ja miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?)
18. James Dean
19. Hugh Jackman (hemmetti ne teräskynnet siinä X-menissä. Ei pelottaisi mennä Kaisaniemen puistoon yökävelylle)
20. Benicio Del Toro (etkö haluaisi, että joku tekisi sinulle rakkauden tekoja espanjaksi?)
21. Viggo Mortensen (ainakin niiden hobittien vieressä)
22. Jude Law
23. BB-Perttu (meinattiin jo äänestää ulos talosta, mutta hänelläkin on kannattajansa)
Mutta olemme kasvattaneet listaa 22 henkilöön ja samalla herätelleet kysymystä, miksi suomalaiset eivät ole kovin kuumia? Johtuuko se vain huonommista studiovaloista ja pienemmän budjetin kameravarustuksesta? Vai siitä, että ne suomalaiset on nähnyt livenä ja karmea totuus on paljastunut...?
Uudet keltaisella:
1. Justin Timberlake (nousi ykköseksi Tukholman keikan ja kevään parhaimman tanssibiisin vuoksi)
2.Tommy Lindgren
3. Johnny Depp
4. Colin Farrell
5. Bruce Willis (okei, se kaljuuntuu, mutta se, että miehellä on munaa tehdä Die Hard 4 ja vaikuttaa silti siltä, että sen urassa on jotain järkeä...miehistä, todella miehistä)
6. Ola Salo
7. Johnny Knoxville (hullu, mutta hyvännäköisellä tavalla)
8. Jake Gyllenhaal (joo. oli se homo siinä leffassa, mutta se ei ole koskaan vähentänyt viehätysvoimaa)
9. Jason Lewis
10. Gael Garcia Bernal
11. Edward Furlong (yksi elokuva kertoo enemmän kuin koko Lostarillinen miehiä: American History X)
12. Brad Pitt
13. George Clooney (yhtä mielikuvituksetonta kuin tykätä Brad Pittistä, mutta silti jotenkin miellyttävä ajatus)
14. Jone Nikula
15. Adam Brody
16. Olavi Uusivirta
17. Robert Downet Jr. (vittu, se on sekaisin ja miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?)
18. James Dean
19. Hugh Jackman (hemmetti ne teräskynnet siinä X-menissä. Ei pelottaisi mennä Kaisaniemen puistoon yökävelylle)
20. Benicio Del Toro (etkö haluaisi, että joku tekisi sinulle rakkauden tekoja espanjaksi?)
21. Viggo Mortensen (ainakin niiden hobittien vieressä)
22. Jude Law
23. BB-Perttu (meinattiin jo äänestää ulos talosta, mutta hänelläkin on kannattajansa)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)